Toimintaperiaate

Seivästalli ry:n toiminnan tarkoitus, missio, visio, arvot

• kehittää seiväshypyn valmennus- ja kilpailutoimintaa, suoritus- ja harjoituspaikkoja ja lajikulttuuria sekä vaalia perinteitä
• tarkoitustaan Seivästalli ry. toteuttaa  jäsentensä tuella ja
• vapaaehtoistyöllä
• se edistää valmennuskeskusten ja seiväskoulujen perustamista
• hankkii varoja, rekrytoi ja tukee valmentajia, välinehankintoja ja leiritystä.
   
• Seivästalli ry toimii yhteistyössä SUL:n kanssa laaditun vuosittain päivitettävän lajin kansallisen kehityssuunnitelman mukaan

Missio

Kehittää Suomeen korkea seiväshyppykulttuuri ja valmennusjärjestelmä, joka  tuottaa huippuja.

Visio

Suomessa on vuonna 2020 Pajulahden kansallisen seiväshyppykeskuksen lisäksi 8-10 ammattivalmentajien vetämää alueellista harjoituskeskusta seiväskouluineen, seiväspankkeineen ja harjoituspaikkoineen.

Kantavat ajatukset

Yhdessä harjoittelu. Seiväshypyn harjoittelu on joukkuelaji. Hauskaa pitää olla! Tärkein harjoittelu alueellisissa harjoituskeskuksissa ”kotioloissa”. Osaavat valmentajat mukana päivittäisessä harjoittelussa. Tekniikkapainotteiset yhteisleirit kaikille 2-3/v.

Arvot

Jatkuva kehittäminen. Yhteishengen luonti ja ylläpito. Hauskaa pitää olla! Toisten tekemisen arvostaminen. Älä vähättele!

Seiväshypyn kansallisen kehitysohjelman tiivistelmä

Seiväshyppy on arvokilpailuissa Suomen kaikkien aikojen toiseksi parhaiten menestynyt yleisurheilulaji ja tarjoaa myös tulevaisuudessa erinomaiset menestysmahdollisuudet.

Yleisurheilulla on Suomessa vahva asema ja kunniakkaat perinteet. Siinä kilpailevat kuitenkin lähes kaikki maailman kansakunnat eikä menestyminen ole helppoa. Menestyminen vaatii vahvaa panostusta ja selkeää strategista ajattelua.

Suurta fyysistä lahjakkuutta vaativissa lajeissa (esim. pikajuoksu) Suomen menestyshistoria on ollut vaatimaton. Arvokilpailumenestys on 2000-luvulla varsin yksipuolisesti painottunut heittolajeihin ja pidemmälläkin aikavälillä tarkasteltuna kestävyys- ja voimalajeihin.

Suomen lajitarjonta, valmennusosaaminen ja urheilija-aines huomioiden on strategisesti tehokkaampaa tavoitella menestystä harjoitettavia ominaisuuksia vaativissa lajeissa kuin suurta luontaista fyysistä lahjakkuutta vaativissa lajeissa

Voima- ja kestävyysvalmennus kehittyivät Suomessa voimakkaasti 70- ja 80-luvuilla. Taitovalmennus on merkittävästi kehittynyt 90-luvulta lähtien tiedon lisäännyttyä, harjoituspaikkojen parannuttua ja sähköisen kuvan käytön yleistyttyä (vrt. telinevoimistelu, taitoluistelu). Siksi nopeusominaisuuksiltaan lahjakkaimmat yleisurheilijat tulee ohjata taitoa vaativien lajien pariin ja taidon osuutta heidän valmennuksessaan tulee kehittää voimakkaasti.

Fyysisesti vähemmän lahjakkaalla, mutta hyvän tekniikan ja harjoitettavuuden omaavalla urheilijalla on erinomaiset mahdollisuudet päästä huipulle seiväshypyn kaltaisessa tekniikkalajissa (vrt. mäkihyppy). Paras esimerkki lähimenneisyydestä on olympiavoittaja  Nick Hysong ja nykyisyydestä Renaud Lavillenie.

Suomen Urheiluliiton strategia vuosille 2010–2013 pitää tärkeimpänä keskeisenä päämääränä kilpa- ja huippu-urheilun aseman vahvistamista. Huippu-urheilun tärkeimmäksi päämäräksi ja tavoitteeksi on selkeästi määritelty arvokisamenestys. Vision mukaan yleisurheilu on seuratoimintojensa ja kansainvälisen menestyksensä osalta Suomen johtava kesäurheilumuoto. Toimintasuunnitelmassa 2012 nimettiin tärkeimmäksi keskeiseksi päämääräksi huippu- ja kilpaurheilun vahvistaminen.

SUL:n tulee noudattaa strategiaansa ja toimintasuunnitelmaansa seiväshypyn osalta. Suomeen tulee luoda kansainväliseen menestykseen johtava ja sen jatkuvuuden takaava seiväshypyn lajikulttuuri. Urheilijat tulee saada vakuuttuneiksi mahdollisuuksistaan menestyä tekniikkalajissa ja heille tulee luoda kunnolliset harjoitusolosuhteet ja valmennusjärjestelmä.  

Lajikulttuuriin kuuluvat kansalliset ja alueelliset harjoitusryhmät, kaikkia hyppääjiä palveleva kilpailuohjelma, kansallinen seiväshyppykeskus, alueelliset valmennuskeskukset seiväskouluineen, valmentajien kehitysohjelma, valmentajien ja lahjakkuuksien rekrytointi, saavutusten arvostaminen ja perinteiden vaaliminen ovat avaintekijöitä.