Polku Huipulle: Vinkkejä nuorten seiväshyppääjien kehittämiseen
18.11.2024
Kuortaneen Urheiluopistolla järjestettiin 15.11.2024 valmentajille suunnattu koulutustapahtuma, johon osallistui 20 seiväshypyn valmentajaa eri puolilta Suomea. Tapahtuma oli järjestetty Kuortaneen voimavalmennusseminaarin yhteyteen. Tapahtuman tavoitteena oli jakaa osaamista ja keskustella ajankohtaisista kysymyksistä nuorten seiväshyppääjien valmennuksessa. Keskustelun keskiössä olivat muun muassa teknisen osaamisen kehittäminen, vammojen ehkäisy, monipuolinen harjoittelu sekä henkisen tuen merkitys nuoren urheilijan kehityksessä.
Tilaisuudessa asiantuntijapuheenvuoroja pitivät Jarno Koivunen, Kimmo Kantosalo ja Mikko Latvala, jotka avasivat monipuolisesti valmennuksen eri osa-alueita ja jakoivat konkreettisia esimerkkejä omasta valmennustyöstään. Tämä artikkeli kokoaa yhteen heidän tärkeimmät näkemyksensä ja suosituksensa, jotka auttavat valmentajia tukemaan nuorten seiväshyppääjien kehitystä pitkäjänteisesti ja turvallisesti.
Seiväshyppy on laji, joka yhdistää vauhdin, voiman, kehonhallinnan ja teknisen osaamisen ainutlaatuisella tavalla. Nuorten seiväshyppääjien valmennuksessa on tärkeää huomioida urheilijan kehitysvaihe ja yksilölliset tarpeet, jotta harjoittelu tukee pitkäjänteisesti sekä fyysistä että henkistä kehittymistä. Tässä artikkelissa käsittelemme keskeisiä osa-alueita, joiden avulla valmentajat voivat ohjata nuoria urheilijoita menestyksekkään ja turvallisen uran alkuvaiheessa.
Seiväshypyn tekniikan perustan rakentaminen
Oikean tekniikan oppiminen on tärkeää heti alusta alkaen. Seiväshypyssä juoksutekniikka on olennainen osa onnistunutta suoritusta. Hyvä juoksurytmi ja -nopeus auttavat urheilijaa hyödyntämään hypyssä tarvittavan energian tehokkaasti.
Jarno Koivusen mukaan nuorten urheilijoiden teknisessä valmennuksessa on tärkeää keskittyä ennen kaikkea juoksuvauhdin hallintaan ja kehon tasapainoon. “Juoksun rytmi ja seipään asennon hallinta vaikuttavat merkittävästi hyppyyn, ja näitä asioita kannattaa painottaa jo varhaisessa vaiheessa,” hän toteaa.
Myös Mikko Latvala korostaa, että yksilöllinen tekniikan valmentaminen on avainasemassa. “Kaikille urheilijoille ei sovi sama lähestymistapa. Valmentajan tehtävä on löytää jokaiselle urheilijalle heidän vahvuuksiaan tukeva tekninen ratkaisu,” hän huomauttaa.
Voimaharjoittelu ja kehonhallinta
Nuorten seiväshyppääjien voimaharjoittelu tulee suunnitella huolellisesti. Harjoittelun tulisi olla progressiivista, aloittaen eri voimaharjoitteiden tekniikan oppimisesta ja siirtyen vähitellen perusvoiman kehittämiseen. Tämä auttaa ehkäisemään kasvuvaiheessa yleisiä rasitusvammoja, kuten selkärangan ja lantion alueen rasitusmurtumia.
Ylävartalon vahvuus on äärimmäisen tärkeää nuorille seiväshyppääjille. Tämä johtuu siitä, että hyppy on ”ketjulaji”, jossa vahva keskivartalo yhdistää ketjun yläpäässä olevat kädet jalkoihin. Ylävartalon ketju muodostaa ikään kuin sillan näiden kahden pisteen välille ja sen vahvuus on ratkaisevaa onnistuneen hypyn kannalta.
Jarno Koivusen mukaan voimaharjoittelussa on erityisen tärkeää huomioida keskivartalon vahvistaminen: “Seiväshypyssä keskivartalon voima ja hallinta ovat keskiössä. Keskivartalon lihakset yhdistävät kehon liikkeen, ja niiden roolia ei voi korostaa liikaa.” Hän suosittelee erityisesti dynaamisia liikkeitä, jotka kehittävät keskivartalon lihaksia monipuolisesti. Pelkkä istumaan nousujen tekeminen ei riitä, vaan vatsalihaksia ja ylävartalon ketjua tulee vahvistaa joka suunnasta. Hyvänä lähtökohtana voi pitää 1500 helppoa toistoa viikossa ja 500 vaikeaa toistoa viikossa. Keskivartalon harjoittelussa on hyvä korostaa myös mielikuvituksellisuutta ja hauskuutta keskivartalon harjoittelussa.
Monipuolinen harjoittelu
Monipuolisuus on nuorten urheilijoiden harjoittelun kulmakivi. Eri lajien ja liikuntamuotojen kokeileminen kehittää perusmotorisia taitoja, tukee yleistä fyysistä kehitystä ja ehkäisee yksipuolisen kuormituksen aiheuttamia vammoja.
Mikko Latvalan mukaan monipuolisuus ei ole pelkästään fyysisistä, vaan sillä on myös psykologinen ulottuvuus. “Nuoret urheilijat voivat helposti kyllästyä yksipuoliseen harjoitteluun. Erilaiset liikuntamuodot pitävät harjoittelun mielekkäänä ja antavat samalla keholle uusia haasteita,” hän sanoo.
Urheilijat hyötyvät hyvästä alkuverryttelystä
Urheilija, jolla on rutiinit ja hyvät keinot valmistautua, on valmiimpi suoritukseen niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Aikuisvaiheessa alkuverryttelyllä on erityisen tärkeä rooli onnistuneen harjoituksen kannalta. Tämä johtuu siitä, että elimistö tarvitsee enemmän aikaa ja vaivaa heräämiseen ja valmistautumiseen fyysiseen rasitukseen.
Rutiinit auttavat urheilijaa keskittymään olennaiseen ja vähentävät stressiä ennen suoritusta. Valmentajan tulee antaa urheilijan itse vastata alkuverryttelystään ja kuunnella urheilijan omaa kehoa. On tärkeää huomata, että alkuverryttelyn tulisi olla progressiivinen eli sen intensiteettiä tulisi lisätä vähitellen.
Hyvän valmentajan rooli
Valmentajan rooli nuoren seiväshyppääjän kehityksessä on korvaamaton. Hyvä valmentaja on paitsi tekninen asiantuntija, myös motivaatio- ja tukihenkilö. Jarno Koivunen painottaa erityisesti vuorovaikutuksen merkitystä. “Valmentajan ja urheilijan välinen luottamus on kaiken perusta. Kun urheilija tuntee, että valmentaja aidosti välittää hänen kehityksestään, syntyy ympäristö, jossa on turvallista kasvaa ja oppia,” hän sanoo. Valmentajan tulee osata arvioida omaa työtään ja tehdä tarvittaessa muutoksia. Hän pohtii jatkuvasti, harjoitellaanko oikeita asioita ja toteutuuko kausisuunnitelma käytännössä.
Jokainen urheilija on yksilö, ja valmennus tulee sovittaa yksilöllisiin tarpeisiin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa valmentaa. Valmentajan tulee ottaa huomioon urheilijan ikä, taitotaso, fyysinen kehitys ja tavoitteet. Tämän lisäksi valmentajan on tärkeää osata sopeutua erilaisiin tilanteisiin ja urheilijoihin. Jarnon näkemykset korostavat, että valmentajan työ on paljon muutakin kuin pelkkien harjoitusten vetämistä. Hyvä valmentaja on ennen kaikkea ihminen, joka tukee, motivoi ja ohjaa urheilijaa kohti hänen tavoitteitaan.
Vammojen ennaltaehkäisy
Nuorten urheilijoiden kohdalla vammojen ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tasapainoinen ja monipuolinen hermolihasjärjestelmän harjoittelu, oikeat suoritustekniikat ja riittävä palautuminen auttavat ehkäisemään yleisimpiä vammoja.
Jarno Koivunen korostaa myös palautumisen merkitystä vammojen ehkäisyssä. “Monesti nuoret urheilijat haluavat harjoitella niin paljon kuin mahdollista, mutta riittävä lepo on yhtä tärkeää kuin itse harjoittelu,” hän muistuttaa.
Yhteenveto
Nuorten seiväshyppääjien valmennuksessa keskeistä on teknisten taitojen perusteiden opettaminen, progressiivinen voimaharjoittelu, monipuolinen harjoittelu ja hyvä vuorovaikutus valmentajan ja urheilijan välillä. Jarno Koivusen ja Mikko Latvalan näkemykset korostavat, että valmennuksessa tulee aina huomioida urheilijan yksilölliset tarpeet, kehittymisen vaihe ja psykologinen hyvinvointi. Kun valmennuksessa keskitytään turvallisuuteen, monipuolisuuteen ja motivaatioon, nuoret urheilijat voivat kehittyä lajin huippuosaajiksi.
Teksti: Kimmo Kantosalo
ESITYKSET OVAT NÄHTÄVISSÄ TÄÄLTÄ!
Seiväshyppääjän harjoittelun pääperiaatteet Jarno Koivunen
Lasten ja nuorten voimaharjoittelun perusteet Kimmo Kantosalo
